Prinsessa elokuva oli mielestäni hyvin tehty ja siinä näkyi hyvin kuinka lääkärit saattavat vähätellä potilaiden ihmisarvoa. Jäi myös kuva, että lääkärit eivät jaksa ottaa potilaiden tunteita tarpeeksi huomioon, vaan yrittäävät itse päästä helpommalla. Lääkäreillä jäi myös huomaamatta potilaiden paha olo, jonka seurauksena kaksi potilasta tekikin itsemurhan.
Elokuvassa oli myös lääkäri, joka ajatteli potilaidensa henkistä hyvinvointia, ja piti sitä tärkeämpänä kuin eism. skitsofrensian aiheuttamien harhojen hoitoa.
Potilaat saivat liikkua vapaasti ulkona ja olla vapaasti toistensa kanssa. Potilaat vaikuttivat aika paljon myös toistensa hyvään tai pahaan oloon ja toimivat paljon ryhmänä.
Nykyään lääkäreillä tuntuu olevan useammin kiire, eivätkä he tunnu ottavan toisten lääkäreiden ajatuksia ja mielipiteitä mielellään vastaan. Kaikki halutaan päättää itse, eikä eri vaihtoehdoista keskustella tarpeeksi ryhmissä.
Potilaat viettävät enemmän aikaa sisätiloissa, ja ulkoilemaankin päästään vain hoitajan ollessa mukana. Muun maailman kanssa ei enää päästä niin helposti kommunikoimaan, ja mielestäni potilaat toipuvat psykiatrisista ongelmistaan aiempaa hitaammin.
Hoitomuotoja on kyllä entistä enemmän, mutta lääkäreillä ei ole tarpeeksi aikaa potilailleen eikä heidän ongelmiin keskitytä tarpeeksi.
Lääkärit voisivat itse olla sosiaalisempia ryhmissä, ja näin saada potilaatkin enemmän innostumaan sosiaalisista asioista. Potilaisiin voitaisiin yrittää tutustua enemmän ja keskusteluja voitaisiin järjestää ulkoilun yhteydessä, jolloin potilas voisi olla rennompi, ja voisi ehkä helpommin avautua ongelmistaan. Neljän seinän sisällä voi olla vaikeampi avautua lähes tuntemattomalle ihmiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti