1. Puheviestintäkykyjä mitä tarvitsen ovat ainakin keskustelutaito, kyky aloittaa keskustelu ja kuuntelutaito. Koen hallitsevani nämä taidot melko hyvin, toki aina on parannettavaa.
2. Puheviestintätaidoista helpoksi koen keskustelun, jossa molemmat osapuolet saa sanoa oman mielipiteensä ja kykenen keskustelemaan asioista monelta eri kannalta, mutta uskallan tuoda myös oman mielipiteeni esiin. Vaikeaa on esiintyä tuntemattomille ihmisille.
3. Viihdyn viestintätilanteissa, missä on paljon porukkaa ja kaikki voivat keskustella keskenään. Yksin en viihdy tuntemattoman porukan edessä puhumassa.
4. Puhun savon murretta. Tuttujen ihmisten kanssa murre vielä korostuu, ja puhun paljon enkä aina kerkeä edes ajatella mitä sanon. Vieraiden kanssa ja virallisissa tilenteissa olen hillitympi, ja puheenaiheeni ovat paljon rajoittuneempia.
5. Uskon olevani muiden mielestä sopeutuvainen erilaisiin viestintätilanteisiin.
6. Vahvan ja heikon viestintäkuvan välillä olen enemmän kallistunut vahvan puolelle. Kaikki piirteet eivät täsmää, mutta hakeudun toisinaan viestintätilanteisiin ja viestintäarkuuteni on vähäistä. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on auttanut olemaan rennompi viestintätilanteissa.
7.
a) Olen jännittänyt esiintyessä tuntemattoman ryhmän edessä (esim. esiintyminen ensimmäisenä päivänä koulussa).
b) Jännityksen on aiheuttanut se, että jos en osaa ilmaista itseäni oikein, ja jos muut ymmärtävät väärin.
c) Jännitys on helpottanut tilanteen aikana sitä mukaa, kun itsekin koen onnistuvani.
d) En ole pohtinut, jännitys tulee aina niin yllättäen.
e) Eniten eri jännittäjätyypeistä koen olevani kohtaaja.
8. Vuorovaikutusta lääketeknikon työssä on kommunikointi muun henkilökunnan ja lääketukun kanssa, asiakaspalvelu ja hyvän vaikutuksen antaminen apteekista.
9. Mielestäni hyvä ryhmän jäsen tulee toimeen kaikkien kanssa, hakeutuu eri ihmisten seuraan, sekä auttaa ja neuvoo. Mielestäni olen ihan hyvä ryhmän jäsen, ainakin parhaani olen yrittänyt.
torstai 3. toukokuuta 2012
perjantai 30. syyskuuta 2011
Psykiatristen hoitojen ongelmat
Prinsessa elokuva oli mielestäni hyvin tehty ja siinä näkyi hyvin kuinka lääkärit saattavat vähätellä potilaiden ihmisarvoa. Jäi myös kuva, että lääkärit eivät jaksa ottaa potilaiden tunteita tarpeeksi huomioon, vaan yrittäävät itse päästä helpommalla. Lääkäreillä jäi myös huomaamatta potilaiden paha olo, jonka seurauksena kaksi potilasta tekikin itsemurhan.
Elokuvassa oli myös lääkäri, joka ajatteli potilaidensa henkistä hyvinvointia, ja piti sitä tärkeämpänä kuin eism. skitsofrensian aiheuttamien harhojen hoitoa.
Potilaat saivat liikkua vapaasti ulkona ja olla vapaasti toistensa kanssa. Potilaat vaikuttivat aika paljon myös toistensa hyvään tai pahaan oloon ja toimivat paljon ryhmänä.
Nykyään lääkäreillä tuntuu olevan useammin kiire, eivätkä he tunnu ottavan toisten lääkäreiden ajatuksia ja mielipiteitä mielellään vastaan. Kaikki halutaan päättää itse, eikä eri vaihtoehdoista keskustella tarpeeksi ryhmissä.
Potilaat viettävät enemmän aikaa sisätiloissa, ja ulkoilemaankin päästään vain hoitajan ollessa mukana. Muun maailman kanssa ei enää päästä niin helposti kommunikoimaan, ja mielestäni potilaat toipuvat psykiatrisista ongelmistaan aiempaa hitaammin.
Hoitomuotoja on kyllä entistä enemmän, mutta lääkäreillä ei ole tarpeeksi aikaa potilailleen eikä heidän ongelmiin keskitytä tarpeeksi.
Lääkärit voisivat itse olla sosiaalisempia ryhmissä, ja näin saada potilaatkin enemmän innostumaan sosiaalisista asioista. Potilaisiin voitaisiin yrittää tutustua enemmän ja keskusteluja voitaisiin järjestää ulkoilun yhteydessä, jolloin potilas voisi olla rennompi, ja voisi ehkä helpommin avautua ongelmistaan. Neljän seinän sisällä voi olla vaikeampi avautua lähes tuntemattomalle ihmiselle.
Elokuvassa oli myös lääkäri, joka ajatteli potilaidensa henkistä hyvinvointia, ja piti sitä tärkeämpänä kuin eism. skitsofrensian aiheuttamien harhojen hoitoa.
Potilaat saivat liikkua vapaasti ulkona ja olla vapaasti toistensa kanssa. Potilaat vaikuttivat aika paljon myös toistensa hyvään tai pahaan oloon ja toimivat paljon ryhmänä.
Nykyään lääkäreillä tuntuu olevan useammin kiire, eivätkä he tunnu ottavan toisten lääkäreiden ajatuksia ja mielipiteitä mielellään vastaan. Kaikki halutaan päättää itse, eikä eri vaihtoehdoista keskustella tarpeeksi ryhmissä.
Potilaat viettävät enemmän aikaa sisätiloissa, ja ulkoilemaankin päästään vain hoitajan ollessa mukana. Muun maailman kanssa ei enää päästä niin helposti kommunikoimaan, ja mielestäni potilaat toipuvat psykiatrisista ongelmistaan aiempaa hitaammin.
Hoitomuotoja on kyllä entistä enemmän, mutta lääkäreillä ei ole tarpeeksi aikaa potilailleen eikä heidän ongelmiin keskitytä tarpeeksi.
Lääkärit voisivat itse olla sosiaalisempia ryhmissä, ja näin saada potilaatkin enemmän innostumaan sosiaalisista asioista. Potilaisiin voitaisiin yrittää tutustua enemmän ja keskusteluja voitaisiin järjestää ulkoilun yhteydessä, jolloin potilas voisi olla rennompi, ja voisi ehkä helpommin avautua ongelmistaan. Neljän seinän sisällä voi olla vaikeampi avautua lähes tuntemattomalle ihmiselle.
Prinsessa
Kävimme katsomassa Prinsessa-elokuvan, joka perustuu tositapahtumiin. Elokuvan pääosaa esittää Samuli Edelman, Krista Kosonen, Peter Franzen sekä Katja Kukkola, joka joutuu alussa mielisairaalaan, ja uskoo olevansa prinsessa.
Ensin hoitajat yrittävät saada hänet tajuamaan, ettei tämä ole oikea prinsessa. Muut potilaat taas alkavat elää prinsessan mielikuvitusmaailman mukaan. Hän ottaa toisen potilaan palvelusneidikseen, ja he viettivät paljon aikaa yhdessä.
Sairaalassa kokeillaan eri menetelmiä potilaiden hoitamiseksi, ja sairaalan johtajan vaihtuessa aletaan tehdä myös lobotomiaa. Lobotomia halutaan tehdä myös prinsessalle, mutta hän pakenee pelvelusneitinsä kanssa. Heidän tullessaan takaisin sairaalaan tämä hoitomuoto päätään ottaa pois käytöstä.
Prinsessan hoitamiseksi ei keksitä enää muuta ratkaisua kuin se, että hänen annetaan elää prinsessana, sillä myös muut potilaat ovat onnellisempia näin.
Ensin hoitajat yrittävät saada hänet tajuamaan, ettei tämä ole oikea prinsessa. Muut potilaat taas alkavat elää prinsessan mielikuvitusmaailman mukaan. Hän ottaa toisen potilaan palvelusneidikseen, ja he viettivät paljon aikaa yhdessä.
Sairaalassa kokeillaan eri menetelmiä potilaiden hoitamiseksi, ja sairaalan johtajan vaihtuessa aletaan tehdä myös lobotomiaa. Lobotomia halutaan tehdä myös prinsessalle, mutta hän pakenee pelvelusneitinsä kanssa. Heidän tullessaan takaisin sairaalaan tämä hoitomuoto päätään ottaa pois käytöstä.
Prinsessan hoitamiseksi ei keksitä enää muuta ratkaisua kuin se, että hänen annetaan elää prinsessana, sillä myös muut potilaat ovat onnellisempia näin.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Apteekkien historiaa
Kävimme Kuopion museoapteekissa, jossa meille kerrottiin Suomen apteekkien historiasta.
Suomeen perustettiin ensimmäinen apteekki 1600-luvun lopulla, ja Kuopioon 1777.
Alkuun kaikki lääkkeet olivat kasvipohjaisia, ja ne valmistettiin sitä mukaa kun asiakas lääkettä tarvitsi. Tuotevalikoimaan kuului mm. pillereitä, kapseleita, peräpuikkoja, voiteita ym...
Kansanlääkinnässä ajateltiin usein, että samanlainen parantaa samanlaista. Keltatautia hoidettiin keltaisella jäkälällä tai keltaisilla kukilla, maksatautia sinivuokon maksan muotoisilla lehdillä, päänsärkyä pään muotoisilla hedelmillä ja keuhkotaudit ja yskä keuhkojäkälällä.
Kansanomaisen käsityksen mukaan lääkkeet eivät yksin tehonneet, vaan niiden valmistukseen liittyi loitsuja, manauksia ja taikoja, joilla varmistettiin lääkkeen tehoavaisuus. Tuoreita kasvinosia käytettiin myös ulkoisesti esim. "yrttivihtoina" ja hauteina. Vaikka rohdoksena on käytetty myös monia myrkyllisiä kasveja, on annostelu ollut varsin runsaskätistä. Yleislääkkeitä lähes tautiin kuin tautiin olivat viina, terva ja pikiöljy.
Suomeen perustettiin ensimmäinen apteekki 1600-luvun lopulla, ja Kuopioon 1777.
Alkuun kaikki lääkkeet olivat kasvipohjaisia, ja ne valmistettiin sitä mukaa kun asiakas lääkettä tarvitsi. Tuotevalikoimaan kuului mm. pillereitä, kapseleita, peräpuikkoja, voiteita ym...
Kansanlääkinnässä ajateltiin usein, että samanlainen parantaa samanlaista. Keltatautia hoidettiin keltaisella jäkälällä tai keltaisilla kukilla, maksatautia sinivuokon maksan muotoisilla lehdillä, päänsärkyä pään muotoisilla hedelmillä ja keuhkotaudit ja yskä keuhkojäkälällä.
Kansanomaisen käsityksen mukaan lääkkeet eivät yksin tehonneet, vaan niiden valmistukseen liittyi loitsuja, manauksia ja taikoja, joilla varmistettiin lääkkeen tehoavaisuus. Tuoreita kasvinosia käytettiin myös ulkoisesti esim. "yrttivihtoina" ja hauteina. Vaikka rohdoksena on käytetty myös monia myrkyllisiä kasveja, on annostelu ollut varsin runsaskätistä. Yleislääkkeitä lähes tautiin kuin tautiin olivat viina, terva ja pikiöljy.
Tältä apteekit näyttivät ennen.
Täällä lääkkeet valmistettiin.
Pillerikone, sekä purkkeja, joissa lääkeaineita säilytettiin.
Puutarha, jossa kasvaa yrttejä.
Angelinan matka Venäjältä Suomeen 17-vuotiaana
Sortavalasta Juankoskelle
19-vuotias Angelina muutti äidinsä kanssa Venäjän Sortavalasta Juankoskelle kaksi vuotta sitten, ollessaan 17-vuotias. Angelina oli tutustunut jo Venäjällä nykyiseen mieheensä, ja he menivät Suomessa naimisiin viiden vuoden seurustelun jälkeen.
Alkuun Angelinalla oli ikävä Venäjälle, koska ystävät jäivät sinne. Ikävä kuitenkin hellitti perheen (äiti ja mies) ollessa Suomessa, ja Angelinan saadessa uusia ystäviä.
Ennakkoluuloja eri maita kohtaan
Angelina kertoo, että Venäjällä ajatellaan ettei Suomeen kannata muuttaa, mutta kun he tulevat Suomeen eivät halua enää takaisin Venäjälle. Pietarista Suomeen lomalle tulevat venäläiset ajattelevat, että voivat tehdä Suomessa mitä vain, ja suomalaiset eivät halua heidän ostavan taloja täältä.
Eurooppalaiset taas uskovat kaikkien venäläisten olevan vihaisia, joka ei Angelinan mukaan pidä todellakaan paikkaansa. Angelinan mielestä suomalaiset ovat todella ystävällisiä, joka näkyy mm.hyvänä asiakaspalveluna kaupoissa.
Ruuassa on paljon eroja
Venäjällä syödään paljon keittoja sekä erilaisia salaatteja, ja ruokiin laitetaan paljon majoneesia ja öljyä. Suomessa taas syödään paljon mm. erilaisia laatikoita.
Angelinan mielestä suomalaiset eivät ymmärrä venäläistä ruokaa, ja tullessaan Suomeen venäläiset tuovat ruokaa mukanaan Venäjältä. Angelina kuitenkin kertoo olevansa jo tottunut suomalaisiin ruokiin, ja haluaisikin oppia valmistamaan myös suomalaista ruokaa.
19-vuotias Angelina muutti äidinsä kanssa Venäjän Sortavalasta Juankoskelle kaksi vuotta sitten, ollessaan 17-vuotias. Angelina oli tutustunut jo Venäjällä nykyiseen mieheensä, ja he menivät Suomessa naimisiin viiden vuoden seurustelun jälkeen.
Alkuun Angelinalla oli ikävä Venäjälle, koska ystävät jäivät sinne. Ikävä kuitenkin hellitti perheen (äiti ja mies) ollessa Suomessa, ja Angelinan saadessa uusia ystäviä.
Ennakkoluuloja eri maita kohtaan
Angelina kertoo, että Venäjällä ajatellaan ettei Suomeen kannata muuttaa, mutta kun he tulevat Suomeen eivät halua enää takaisin Venäjälle. Pietarista Suomeen lomalle tulevat venäläiset ajattelevat, että voivat tehdä Suomessa mitä vain, ja suomalaiset eivät halua heidän ostavan taloja täältä.
Eurooppalaiset taas uskovat kaikkien venäläisten olevan vihaisia, joka ei Angelinan mukaan pidä todellakaan paikkaansa. Angelinan mielestä suomalaiset ovat todella ystävällisiä, joka näkyy mm.hyvänä asiakaspalveluna kaupoissa.
Ruuassa on paljon eroja
Venäjällä syödään paljon keittoja sekä erilaisia salaatteja, ja ruokiin laitetaan paljon majoneesia ja öljyä. Suomessa taas syödään paljon mm. erilaisia laatikoita.
Angelinan mielestä suomalaiset eivät ymmärrä venäläistä ruokaa, ja tullessaan Suomeen venäläiset tuovat ruokaa mukanaan Venäjältä. Angelina kuitenkin kertoo olevansa jo tottunut suomalaisiin ruokiin, ja haluaisikin oppia valmistamaan myös suomalaista ruokaa.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Oma arvioni äidinkielen taidoistani
Omasta mielestäni olen hyvä puhumaan ja tulenkin yleensä toimeen kaikkien kanssa. Pidän väittelystä ja keskustelen mielelläni asioista eri näkökulmista.
Uskon myös olevani hyvä kuuntelemaan, paitsi väsyneenä. Silloin en osaa ajatella milloin toinen lopettaa puhumisen ja saatan alkaa juttelemaan toisen päälle. Tähän voisin kiinnittää enemmän huomiota.
Itse en lue juuri lainkaan, mutta lapsille tykkään lukea paljon satuja. Omia lemppareita ovat vanhat satukirjat, joita olen kerännyt lapsille; esim. Prinsessa Ruusunen, Lumikki, Hannu ja Kerttu, Jaakko ja pavunvarsi ym...
Vapaa-aikana en kirjoita mitään, mutta esim. koulussa olen aina tykännyt kirjoittaa paljon juttuja ja muita.
Työelämässä uskon tarvitsevani ainakin kuuntelemista ja puhumista, opiskeluissa tulee varmasti luettua paljon. Ensimmäisella jaksolla voisin harjoitella kuuntelemista. Aion siis panostaa tähän jaksoon ja pinnistellä että en olisi liian väsynyt ja keskittyminen ei herpaantuisi!
Uskon myös olevani hyvä kuuntelemaan, paitsi väsyneenä. Silloin en osaa ajatella milloin toinen lopettaa puhumisen ja saatan alkaa juttelemaan toisen päälle. Tähän voisin kiinnittää enemmän huomiota.
Itse en lue juuri lainkaan, mutta lapsille tykkään lukea paljon satuja. Omia lemppareita ovat vanhat satukirjat, joita olen kerännyt lapsille; esim. Prinsessa Ruusunen, Lumikki, Hannu ja Kerttu, Jaakko ja pavunvarsi ym...
Vapaa-aikana en kirjoita mitään, mutta esim. koulussa olen aina tykännyt kirjoittaa paljon juttuja ja muita.
Työelämässä uskon tarvitsevani ainakin kuuntelemista ja puhumista, opiskeluissa tulee varmasti luettua paljon. Ensimmäisella jaksolla voisin harjoitella kuuntelemista. Aion siis panostaa tähän jaksoon ja pinnistellä että en olisi liian väsynyt ja keskittyminen ei herpaantuisi!
torstai 18. elokuuta 2011
Esittely
Pitäisi keksiä joku järkevä esittely itsetäni tänne... Koskaan aiemmin en ole blogia pitänyt, mutta eiköhän tästä jotain tule. No aloitetaan vaikka kuka olen; Henna, 23-vuotias lääkealan opiskelija Kuopiosta. Minulla on 4-vuotias tyttö ja kohta 2-vuotias poika, jotka kyllä varmistavat ettei äiti pääse tylsistymään.
Jos ymmärsin oikein niin tänne blogiin lisäilen kaikenlaisia äidinkielen tehtäviä vaikka tuskin ketään kiinnostaa (paitsi opettajaa joka tuntui olevan kovin innoissaan tästä ideasta). ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)